Ajassa 5.6.2005 4:01:02
TS/Riitta Salmi
Taistelupetankissa ei rehkitä,
mutta tiukassa paikassa saatetaan hikoilla tuskasta tai jännityksestä.
Kuvassa Annika Rintamäki (vas.), Johanna Pajukoski ja Jukkis Pitkänen.
TS/Riitta Salmi
Mikäli toista omista kuulistaan ei
saa lähimmäksi maalipalloa, tippuu kisasta. Kuvassa Johanna Pajukoski
heittovuorossa, Annika Rintamäki seuraa.
TS/Riitta Salmi
Taistelupetankin Suomen mestari Jaakko Seppälä tietää, miten kannattaa hyödyntää pelikentän elementtejä.
Viitisen nuorukaista kehitti taistelupetankin kännipäissään mökillä kahdeksan vuotta sitten. Suomen taistelupetankkiliitto rekisteröitiin viime vuonna. Nyt aktiivisia pelaajia on parikymmentä, pelaajalisenssin lunastaneita noin 50 ja lajista kiinnostuineita epämääräinen joukkio.
Parikymmentä miestä ja muutama nainen heittelevät reilun puolen kilon mötiköitä urheilukentän rinteessä, innoissaan. Menossa on taistelupetankkiseura Länsi-Suomen Kilkkauksen (LäSKi) järjestämät Ranking-kilpailut.
- Urheilun ei tarvitse olla vakavaa, vaikka tosissaan pelataankin, Johannes Lahti LäSKi:stä tuumaa.
Taistelupetankki on Lahden mukaan aggressiivinen ja dynaaminen peli, jossa ratkaisevat käden ja silmän yhteispeli, taktiikka ja tuuri.
- Tsäkällä pärjää, muttei kuitenkaan pitkässä juoksussa, Ville Könönen Suomen taistelupetankkiliiton puheenjohtaja lisää.
Tosissaan lajia on harrastettu vasta viimeiset puolitoista vuotta. - Tavallinen petankki oli suhteellisen tylsää, joten muokkasimme sitä mielekkäämmäksi, Lahti selventää pelin syntyhistoriaa.
Iältään lajin harrastajat ovat noin 25-30-vuotiaita. - Kaikki me olemme kuitenkin henkiseltä iältämme korkeintaan 15, Lahti tähdentää virnistellen.
Taistelupetankki etenee pudotuspelinä. Jokaisella heittovuorolla on pyrittävä saamaan toinen omista kuulistaan lähimmäksi maalipalloa, snadia. - Röyhkeällä asenteella pärjää parhaiten, Lahti myhäilee.
Kisat aloitetaan 3-5 hengen ryhmissä ja jokaisen ryhmän kaksi parasta pääsee jatkoon. - Sääntöjä on kymmenen sivua, mutta pelin oppii kuitenkin minuuteissa, Lahti kertoo.
Ensimmäiset lajin SM-kisat pidettiin 2003, ennen kuin edes kunnon sääntöjä oli olemassa. - Peli elää koko ajan.
Uudet kikat tai säännöt nimeämme yleensä keksijänsä mukaan, Könönen kertoo.
Muun muassa Hämäläisen herrasmiessääntö kieltää viivyttelyn avausheitossa. - Avausheitossa ei kuulu kuppailla, Könönen täsmentää.
Pelin tuomareina toimivat kaikki pelaajat, kyseenalaisissa tilanteissa pyritään konseksukseen. - Se on jotenkin kauniimpaa näin, että sovitaan yhdessä, Könönen miettii.
Lajin harrastajista suurin osa on miehiä.
- Laji ei ole millään tavalla äijämäinen. Taistelupetankki on levinnyt kaveripiireissä ja johtuu ihan sosiaalisista puutteista, että naisharrastajia on vähemmän, Könönen vakuuttaa.
Kesällä taistelupetankkikisoja on pari kertaa kuussa, talvella on hiljaisempaa. Könösen mukaan kyseessä on siinä mielessä moderni laji, että virallista pelimaastoa ei ole. - Kyllä me ollaan jäälläkin pelattu, Könönen kertoo.
Pelivälineinä toimivat huotoasemalta hankitut 600-800 grammaa painavat kuulat, muuta oheismateriaalia ei tarvita.
- Asu on vapaa eikä edes pakollinen, Lahti tokaisee.
Innostus taistelupetankkiin on levinnyt kaveriporukoista ympäri Etelä-Suomea. Kestoltaan kisat saattavat venyä viisituntisiksi eikä kukaan silloinkaan kyllästy. - Kahta samanlaista peliä ei ole, taistelupetankin kaksinkertainen Suomen mestari Jaakko Seppälä tuumaa.
Maalipallon paikka muuttuu peleissä kymmeniä metrejä ja kuulat vierivät helposti mäenrinnettä satakin metriä.
Suomen taistelupetankkiliiton tavoitteena on Könösen mukaan kasvattaa jäsenmäärää eksponentiaalisesti joka vuosi.- Siis järjetön kasvu.
Tähän mennessä tiivistelmä lajin säännöistä on käännetty norjaksi, tanskaksi ja islanniksi, unkari on tekeillä.
- Pyrimme levittämään lajia myös kansainvälisesti. Englanniksi kääntämistäkin on mietitty, mutta siitä on toisaalta niin paljon vaivaa, Jaakko Seppälä virnuilee.
Käytönnössä lajia viedään ulkomaille opettamalla sen pelaamista vaihto-oppilaille.
Julkaistu 5.6.2005 4:01:02